Perjantai 13. päivä syyskuuta jäi mieliimme päivänä, jolloin Vaanan asiantuntijat pääsivät konkreettisesti kokemaan kansainvälisiä tuulahduksia britannialaisesta sosiaali- ja terveysalasta.
Vaana on tunnustellut kansainvälisiä mahdollisuuksia jo hetken, mutta nyt syyskuussa pääsimme ensimmäistä kertaa tutustumaan yhteistyötahon kanssa kasvotusten ja pohtimaan mahdollisia ulkomaisia kumppanuuksia entistä enemmän.
Vaanan opintomatka kohdistui Lontoon Greenwichiin, missä tutustuimme paikallisen lasten ja perheiden toimintakeskuksen (children’s center) toimintaan ja pyörittämiseen.
Kiinnostava tapa tuottaa palveluita: lasten ja perheiden päiväkeskus
Lasten ja perheiden päiväkeskus konseptina ei ole tuttu suomalaisille, eikä meillä ole suoraa vastinparia tällaiselle taholle. Lapsiperheet ovat Lontoossa oikeutettuja hakeutumaan asiakkaiksi, kun lapsi on syntynyt. Perheet saavat käyttää aktiviteetteja siihen saakka, kunnes lapsi täyttää viisi.
Keskuksen toiminta pitää sisällään ajatuksia suomalaisista neuvolapalveluista, perhekahviloista ja -puistoista sekä erillisistä lapsille ja perheille tarjotuista yksityisistä palveluista, kuten vauvauinnista, muskarista, perheliikuntatunneista ja imetystukiryhmistä. Suomessa jokainen edellä mainittu palvelu tuotetaan omissa paikoissaan ja perheet liikkuvat palveluiden piiriin omien tarpeidensa mukaan.
Iso-Britanniassa perhekeskus pitää sisällään kaikki edellä mainitut palvelut sekä tarjoaa toimitilat palveluiden ylläpitoon. Keskuksen toimintaa ohjaa varhaiskasvatuksen, lastensuojelun sekä perhetyön ammattilaisia. Päiväkeskus ei varsinaisesti ole päiväkotitoimintaa mutta toimii koulun ja päiväkodin tiloissa ja tiiviissä yhteistyössä varhaiskasvatuksen strategian kanssa.
Päiväkeskuksen tarkoituksena on toimia perheen kanssa terveen ja turvallisen kasvatustyön partnerina ja mahdollistaa lapsen sujuva siirtyminen koulutielle. Itse asiassa toiminnasta pidetään sen verran paljon, että perheet usein pyytävät, että lapset voisivat jatkaa aktiviteettien parissa vielä viiden ikävuoden jälkeen. Perheiden koko sosiaalinen verkosto saattaa olla täysin perhekeskuksen varassa, joten toimintaa jäädään kovasti kaipaamaan lapsien kasvettua. Lapsiperheet, jotka hakeutuvat tuen piiriin, ovat toimintaan erittäin tyytyväisiä.
Keskuksen toiminta on julkisrahoitteista. Osa keskuksen aktiviteeteista on talon oman henkilökunnan ylläpitämää toimintaa, mutta osa on ostettua yksityistä palvelua. Perhekeskus toimii palveluiden tilaajana ja tarjoaa palveluita kuntalaisille. Sen sijaan, että kuntalainen etsiytyy yksittäisten palveluntuottajien luo, tuottaja matkustaa heidän luokseen keskukseen.
Holistinen palvelumalli
Central Greenwich Children’s Centralin palvelumallia lontoolaiset kollegat kuvailevat holistiseksi malliksi: päiväkeskuksella on kuukausittaisin vaihtuva ohjelmisto, se laaditaan yhdessä perheiden kanssa ja se keskittyy koko perheen tarpeiden täyttämiseen, eikä pelkästään esimerkiksi yksittäisen perheen jäsenen, lapsen oirehdintaan. Vuosittainen kysely tuottaa tuloksena seuraavan kalenterivuoden aktiviteettiohjelman, joka muuttuu aina hieman kuukausittain.
Holistinen palvelumalli tukee perheiden tarpeita ja helpottaa perheitä hakeutumaan tuen piiriin. Kun palvelut ovat kaikki yhden katon alla ja keskus lähellä kotia, palveluiden piiriin löydetään paremmin. Lasten toiminnan lisäksi tiloissa toimii erilaisia tukiryhmiä, liikuntaharrastusta ja perheen kanssa yhdessä tehtävää leikkiohjelmaa.
Kohti yhdenvertaisia sote-palveluita
Tutustuimme kahteen keskeiseen Greenwichin toimintakeskukseen. Kummassakin keskuksessa pääsimme tutustumaan ja keskustelemaan alan tekijöiden kanssa.
Oli hienoa huomata kuinka yhdenvertaisuus näkyy arjessa konkreettisesti: paikalliset asiantuntijat pohtivat yhteen ääneen, että heidän tulisi toiminnassa ottaa vielä enemmän huomioon erilaisia perhemalleja, kuten homopareja, LGBTQ-yhteisöä ja esimerkiksi perheitä, joissa vanhempina toimivat muut kuin biologiset vanhemmat. Tällaista keskustelua kaipaisimme näkyvämmin myös sote-kentällemme koti-Suomeen.
Nyt kun varsin laajassa keskustelussa on suuri huoli Suomen tulevaisuudesta ja huoltosuhteesta, voimme esitellä tähänkin mallia Iso-Britanniasta. Lasten ja perheiden toimintakeskuksen yhtenä painopisteenä on vanhempien jaksaminen, elämänhallinnan parantaminen ja terveys.
Palvelukartassa ei ole siis pelkkää vauva keskiössä -touhuilua, vaan myös harrastustoimintaa vanhemmille: sillä välin, kun aikuiset harrastavat esimerkiksi Zumbaa, lapsille järjestetään omaa toimintaa. Keskitetty palvelumalli luo turvaa ja yhteisöllisyyttä, ja tämän kaltaista toimintamallia voisi vahvistaa myös Suomessa.
Kipeät aiheet esille
Ilta alkoi jo häämöttämään, oli aika pakata tavarat ja lähteä kotiin viikonlopun viettoon. Vessassa käydessä vastassa oli varsin dramaattinen näky näin suomalaisen näkökulmasta. Seinät tarjoilivat sisältöä, jollaista ei useimpien suomalaisten terveyskeskuksien wc-tiloista löydy. Julisteita ja tiedotteita kansalaisten vaikeista, kipeistä aiheista: Jos pelkäät partneriasi, soita meille. Naisten sukuelinten silvonta on pahoinpitelyä. Koetko muslimivastaista vihaa?
Greenwichin kaupunginosan yksi merkittävimmistä alueellisista haasteista ovat kaduilla ja kotona tapahtuva väkivalta. Tämä haaste on tunnistettu, ja keskustelu aiheesta halutaan pitää tapetilla näkyvästi. Wc-tilat ovatkin aiheelle hyvä foorumi: henkilön oma tila, jossa jokainen pystyy arvioimaan rauhassa oman avun tarvettaan ja muiden katseilta piilossa ottaa yhteystietoja ylös rauhassa.
Perheväkivalta on meille suomalaisille varsin kipeä ja vaiettu aihe vielä tänäkin päivänä. Suomessa terveyskeskuksien käytävien seinillä koristaa hillitty ilmoitustaulu, josta pieniä lappuja tihrustaen on selviteltävä itse mihin kannattaisi soittaa. Internet on korvannut meillä luonnollisesti varsin tehokkaasti julisteiden tarpeen, mutta samalla saattanut kipeät aiheet ehkä pois päivittäisistä polttavista aiheista, ellei joku aloita asiasta näkyvän keskustelun sosiaalisen median foorumeilla.
Väkivallan tekijöille ja uhreille Suomessa on varsin kattavia tukitoimintoja, vaikka turvakotien vähäinen määrä onkin saanut paljon kritiikkiä. Suomen kokoisessa maassa tulisi Istanbulin sopimuksen mukaan olla 500 ensi- ja turvakotia – ja tällä hetkellä niitä on siitä noin neljännes. Yksistään Helsingin ja Espoon alueella, jossa yhteensä asuu noin 900 000 asukasta, on vain kolme turvataloa ja 12 000 lasta ja naista jäi vaille turvakotipaikkaa vuonna 2017.
Julisteet julkisten tilojen seinillä ja yleisesti katukuvassa ovat suuremmassa roolissa isobritannialaisessa kulttuurissa kuin Suomessa. Julisteilla, pamfleteilla ja paperisella medialla on jalansija edelleen voimakkaana kulttuurissa, ja tämä on erityisen hyvä niillä Lontoon alueilla, joissa pienituloisimmilla perheillä ei ole varaa muun muassa internetyhteyteen tai älypuhelimeen.
Kansainvälistyminen ja tutustuminen eri maiden toimintatapoihin on aina hyvä muistutus itselle siitä, mitkä asiat meillä kotimaassa toimivat ja mitkä eivät. Kansainvälisten suhteiden ylläpitäminen ja synnyttäminen on tärkeää, sillä näkökulmia, ajatuksia sekä parhaita käytänteitä on hedelmällistä jakaa maiden välillä.
Oli hienoa nähdä miten hienosti Iso-Britanniassa otetaan vähemmistöt huomioon palvelusuunnittelussa ja -muotoilussa, kuinka vaikeita aiheita pidetään keskustelussa yllä ja kuinka tämänkaltaista toimintakeskusta ylipäätään pyöritetään. Paljon on meillä opittavaa, mutta toki myös annettavaa.
Tämän tekstin on kirjoittanut Vaanan senior designer Tea Dickman. Teksti perustuu kirjoittajan, palveluasiantuntija Elisa Miettisen ja kansainvälisen liiketoiminnan asiantuntija Kemal Ahsonin kokemuksiin.
