Ikäihmisten palveluntarpeeseen on monien vuosien ajan vastattu pääasiallisesti kotihoidon tai ympärivuorokautisen hoivakotiasumisen keinoin. Toki markkinoilla on ollut jo pitkään tarjolla senioriasumista ja tavanomaista palveluasumista, mutta nämä ovat olleet pitkälti ikääntyvien täysin itse rahoittamaa asumismuotoa. Erityisesti tavanomaisen palveluasumisen käyttö on jäänyt vähäiseksi, sillä kansalaiset ovat olleet haluttomia rahoittamaan itse tähän liittyviä palveluita. 

Kunnallisin varoin tavanomaiselle palveluasumiselle tyypillistä asiakkaiden palveluntarvetta on täytetty ensisijaisesti kotihoidon kokonaisuudella kevyestä kotipalvelusta aina useita käyntejä päivässä sisältävään hoivaan.  Kun kotihoito ei ole enää riittänyt – useimmiten edenneen muistisairauden vuoksi – on asiakas siirtynyt ympärivuorokautisen hoivan asumiseen.

Tarvetta uusille ratkaisuille

Vanhuspalvelulain asteittain kohoava mitoitusvaatimus ja sitä kautta kustannukseltaan kohoava ympärivuorokautinen palveluasuminen tuo painetta löytää turvallisen asumisen ratkaisuja asiakkaille, joiden turvallinen ja tarkoituksenmukainen hoito ei onnistu enää kotihoidon keinoin, mutta jotka eivät ole vielä pitkäaikaisen ympärivuorokautisen asumisen tarpeessa.

Kokemus osoittaa, että ikäihmisen toimintakyky ja turvallisuuden tunne useimmiten paranee hänen siirtyessä asumispalvelun säännöllisten aterioiden, tiiviimmän voinnin seurannan ja sosiaalisesti virikkeellisen yhteisön pariin. Siten monelle asiakkaalle riittäisi hyvin kevyemmin tuettu, välimuotoinen asumispalvelu, jossa olisi tarpeeseen skaalautuva hoiva ja tuki yhdistettynä turvalliseen ja sosiaalisesti rikkaaseen asumiseen. Myös hoivahenkilöstölle asumispalveluun suunniteltu koti on parempi työympäristö, kuin esimerkiksi pienen saniteettitilan omaava vanha kerrostaloasunto. Lisäksi hoitajille jää enemmän aikaa varsinaiseen asiakastyöhön, kun aikaa ei tarvitse käyttää niin paljon matkoihin ja pysäköintiin.

Välimuotoinen asuminen ostettavissa palvelusetelipalveluna

Yrityksillä ja kolmannen sektorin tuottajilla on tarjota erilaisia välimuotoisen asumisen ratkaisuja. Tilaajien kannattaisi nyt suunnata ostopalveluidensa hankintaa näiden suuntaan. Mikäli kunnat ja kuntayhtymät eivät näitä palveluita osta ja kansalaiset eivät halua niitä pelkästään omalla rahalla hankkia – vaan sinnittelevät heillekin jo kalliiksi käyvän kotihoidon varassa – niin nykyinen lukittunut tilanne vain jatkuu. 

Palveluseteli on erinomainen väline yhdistää julkista ja asiakkaan omaa rahoitusta välimuotoisen asumispalvelun edistämiseksi. Onnistuneella palvelusetelin arvon ja omavastuun asettamisella setelistä saadaan houkutteleva tapa asumispalveluun sekä asiakkaalle että palveluntuottajalle. Hyvänä puolena palvelusetelissä on asiakkaan valinnanvapaus valita itselle sopivin palveluntarjoaja ja kokonaisuus. Yksi asiakas arvostaa enemmän omaa hiljaisuutta ja rauhallista rappua, kun taas toinen kaipaa oman asunnon lisäksi yhteisiä ryhmätiloja ja tapahtumia.

Kun sote-päättäjänä pohdit tulevaisuuden palveluratkaisuja, me Vaanalla keskustelemme mielellämme kanssasi välimuotoisen asumisen ratkaisuista ja siitä, miten niistä saa kustannustehokkaan ja vaikuttavan ratkaisun osana ikäihmisten palveluita. 

Kirjoittaja on Vaanan asiakkuusjohtaja Marko Hanhisuanto.

LISÄTIETOJA

Elisa Miettinen
Palvelupäällikkö
elisa.miettinen@vaana.fi
040 662 8845

Sosiaali- ja terveydenhuolto on Suomessa suuressa murroksessa. Väestön ikääntymisen myötä on löydettävä uusia innovatiivisia tapoja tuottaa ja järjestää palveluita laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. 

Ei olekaan ihme, että viime vuosina myös palveluseteleiden ja ostopalveluiden markkina on kasvanut huomattavasti. Tämä on tarkoittanut monia uusia vaatimuksia: tarvitaan paitsi parempaa käytettävyyttä, myös yhteentoimivuutta uusien asiakas- ja potilastietojärjestelmien ja Kanta-palveluiden laajentuvien ominaisuuksien kanssa. Tämä vaatii meiltä ja muilta sote-digitalisaation parissa työskenteleviltä yrityksiltä kehitystahdin vauhdittamista. 

Vuosi 2021 aloittaa Vaanalla seuraavan suuren muutosprosessin. Muutama vuosi sitten palvelusetelitoiminta irtautui omaksi itsenäiseksi yhtiökseen. Aloimme silloin laajentaa tiimiä ja sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatioon ja tietojenkäsittelyyn liittyvää osaamistamme. Kun aloitimme, meitä oli viisi eikä omaa tuotekehitysosastoa vielä ollut – nyt meitä on 16, ja jo puolet meistä työskentelee tuotekehityksessä.

Viime vuonna heitimme hyvästit vanhalle asiakasnäkymällemme Extranetille ja kaikki käyttäjät siirtyivät uuden OmaVaanan pariin. Muutos oli iso askel hyvään suuntaan päätellen mm. siitä, että käyttäjien antamat arvosanat nousivat kokonaisella numerolla.

Seuraavaksi uudistamme palvelumme taustajärjestelmiä niin, että palvelun käytettävyys vastaa mahdollisimman hyvin sekä nykyisiin että tuleviin vaatimuksiin. Palveluseteleiden luomista joustavoitetaan ja laajennetaan niin, että myös ostopalveluiden ja henkilökohtaisten budjettien hallintaa koskevat tarpeet huomioidaan. Veloittaminen sekä veloitusten oikeellisuuden valvonta tehdään helpommaksi ja automaattisemmaksi. Maksuliikenteessä siirrytään ennakollisesta reaaliaikaiseen. Paljon muutakin on suunnitteilla. 

Kysymme käyttäjiltämme säännöllisesti palautetta ja kirjaamme kaikki palautteet osaksi työjonoa, jolta kehityskohteita poimitaan käytäntöön vietäviksi. Nyt, kun pyrimme viemään palveluamme kertaheitolla isoja askelia eteenpäin, kuulemme mieluusti ajatuksianne laajemmin myös siitä, miltä tulevaisuuden mielestänne pitäisi näyttää.

Millä kaikilla tavoilla yksityisten palveluntuottajien sekä palveluntuotannon hallintaa voitaisiin parantaa niin, että sote-palvelut saadaan tuotettua jatkossakin laadukkaasti ja kustannustehokkaasti? Ja miten ylipäänsä varmistetaan sote-palveluiden nivoutuminen saumattomasti yhteen erityisesti heille, jotka tarvitsevat palveluita kaikkein eniten?

Tulemme kuluvan vuoden aikana keräämään eri lähteitä käyttäen joukon ihmisiä ja asiakkaita, jotka ovat kiinnostuneita jakamaan meille ajatuksiaan aiheesta. Jos haluat ilmoittautua mukaan jo nyt, voit mainita asiasta tapaamisissa tai ottaa yhteyttä tuotejohtajaamme Tomi Päiväniemeen (tomi.paivaniemi@vaana.fi).

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille sote-sektorilla työskenteleville!

Kirjoittaja on Vaanan toimitusjohtaja Matti Parpala. 

Saavutettavuus on digitaalisten palveluiden esteettömyyttä. Esteettömyys on varmasti jokaiselle meistä jokseenkin tuttu termi ja sillä usein kuvataan fyysisen ympäristön ominaisuutta, jonka suunnittelussa on otettu huomioon erilaiset ihmiset. Esimerkiksi kaupunkiympäristö, julkiset paikat ja liikennevälineet on suunniteltu kaikkien käytettäviksi. Saavutettavuus puolestaan pyrkii määrittelemään samaa asiaa digitaalisten palveluiden osalta.

Saavutettavuudella tarkoitetaan verkkopalvelun ominaisuutta ja sitä, kuinka hyvin käyttäjä mahdollisista rajoituksistaan huolimatta pystyy palvelua käyttämään. On syytä pitää huoli siitä, ettei ihmisiä aseteta eriarvoiseen asemaan. Tämä korostuu etenkin nykyaikana, kun merkittävä osa elämän arkisesta asioinnista on siirtynyt viime vuosikymmeninä verkkoon.

Saavutettavuutta ohjaa kansainvälisesti määritelty WCAG -standardi, joka tarjoaa neljän perusperiaatteen kohtalistan ja kolmiportaisen vaatimuskriteeristön, jonka valossa verkkopalveluita voi tarkastella. Standardi ottaa kantaa muun muassa siihen, onko sivuston visuaalinen ulkoasu tarpeeksi havaittava, erottuvatko siellä olevat sisällöt toisistaan tarpeeksi selkeästi ja onko sivuston tekstisisältö helposti ymmärrettävää. 

Saavutettavuus osaksi käytänteitä

Saavutettavuustyön lähtökohtana on rehellinen arvio palvelun saavutettavuuden nykytilasta, sekä selkeä ja realistinen suunnitelma kohti saavutettavampaa digitaalista sisältöä. Saavutettavuussunnitelman toteuttamiseksi luodaan saavutettavuusseloste. Selosteen tulee olla verkkosivuilla julkisesti luettavissa vanhojen verkkopalvelujen osalta syyskuun 23. päivään mennessä kuluvaa vuotta. 

Vaana on mukana kuntien tukena, kuntien ollessa velvoitettuja luomaan ja ylläpitämään saavutettavuusselostetta omilla sivuillaan. Alkukeväästä 2020 olemmekin aloittaneet mittavan saavutettavuustyön, jonka tarkoituksena on tehdä palveluillemme saavutettavuusarviointi ja kehityslista puutteista korjausaikatauluineen. Tarkoituksenamme on siis myös tuoda palvelusetelijärjestelmä OmaVaanan osalta kehityslistaus kesän aikana, jotta kunnat ehtivät ottamaan sen huomioon kunnan omaa saavutettavuusarviota tehdessä.  

Saavutettavuudesta hyötyy kaikki – ”Design for all”

Tavoite siirtyä kohti esteetöntä ympäristöä ja saavutettavia palveluita ei edistä pelkästään vammaisten oikeuksia, vaan lisää ergonomiaa ja mukavuutta kaikille. Kun bussin tai raitiovaunun sisääntulossa ei ole portaita, edistää se kaikkien liikkumista. Ei siis pelkästään henkilön, joka liikkuu esimerkiksi pyörätuolilla. Jos taas miettii minkälaista olisi tehdä töitä tietokoneella ilman näppäinkomentoja; jos Copy-Paste:n sijaan joutuisikin kirjoittamaan sisällön aina uudestaan, olisi monet asiakirjat jäänyt joko tekemättä tai niiden tekeminen olisi ollut huomattavasti hankalampaa. Ja kuinka mukavaa onkaan työpäivän päätteeksi istahtaa bussin penkille, selata sosiaalisen median uutisvirtaa videosisältöineen, jossa on joko kuvatulkkaus tai tekstitys ilman, että häiritsee koko matkustajakuntaa ääniraitaa huudattamalla. 

Nämä kaikki edellä mainitut ovat esimerkkejä joko esteettömyydestä tai saavutettavuudesta, mutta joista kaikki me hyödymme ja arvostamme osana helpompaa elämää. Me suunnittelijat käytämmekin tästä termiä ”Design for all” eli muotoilua kaikille ja kaikkiin tarpeisiin. Peruslähtökohtana on siis suunnitella palveluita kaikille, sekä luoda ympäristö, jossa kaikilla on helppo liikkua ja täten pala kerrallaan päästä kohti yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa. 

Askelmerkit kohti saavutettavampia palveluita

Me Vaanalla haluamme olla mukana muutoksessa kohti tätä visiota ja luomassa hyviä käytänteitä. Vaikka työtä palveluidemme työstämisessä kohti tätä tavoitetta vielä on, suunta on oikea. Arviointityön lisäksi saavutettavuus on otettu osaksi tuotekehityslinjastoamme. Emme muun muassa julkaise uusia ominaisuuksia, jos niistä löydetään puutteita saavutettavuuden osalta. Digitaalinen aineistomme on myös lähtökohtaisesti suunniteltu saavutettavuuskriteerien vaatimalle tasolle. Hyvät, pienet parannukset tässäkin työssä tuottaa pitkässä juoksussa merkittäviä tuloksia. Tärkeimpänä tavoitteena on luoda sujuvampaa arkea jokaiselle.

Kirjoittaja on Vaanan Senior UX Designer Tea Dickman. Tea on koulutukseltaan taiteen maisteri Aalto yliopistosta ja hän vastaa Vaanalla saavutettavuustyöstä.

Saavutettavuuden onnistumiseksi on säädetty EU-direktiivi (EU) 2016/2102, joka ohjaa suomalaista lakia digitaalisten palveluiden tarjoamisesta (306/2019). Lainsäädäntö velvoittaa julkisia tahoja tarjoamaan verkkopalveluitaan niin, että ne ovat saavutettavuusdirektiivin mukaisia 2021 kesään mennessä, tai että saavutettavuusongelmien korjaamiselle on laadittuna selkeä suunnitelma. Listätietoja saavutettavuusvaatimuksista löydät aluehallintoviraston sivuilta. 

Erilaisille yhteiskunnallisille poikkeustilanteille on yhteistä se, että vaikutukset osuvat kovimmin heikoimmassa asemassa oleviin. Julkisessa keskustelussa onkin ansiokkaasti kiinnitetty huomiota mm. koulujen sulkemisen vaikutuksista haasteellisissa perheissä asuviin lapsiin sekä vanhusten yksinäisyyteen. 

Keskustelusta unohtuvat kuitenkin usein he, jotka ovat näkymättömiä, eräänlaisia väliinputoajia – oli poikkeusaika tai ei. Sosiaalipalveluiden piirissä on paljon ihmisiä, joista tiedämme hyvin vähän, ja joita emme välttämättä muista tai joiden tarpeita emme tule ajatelleeksi. He ovat kuitenkin olemassa.

Poikkeusajat vaikeuttavat sosiaalipalveluiden asiakkaiden elämää 

Esimerkiksi kuntouttavaan työtoimintaan osallistui vuonna 2018 arviolta 42 000 henkilöä. Kullakin heistä on oma tarinansa ja polkunsa, joka on johtanut näiden nk. viimesijaisten työllistämistoimien piiriin. Joillekin heistä kuntouttavaan työtoimintaan tai sosiaaliseen kuntoutukseen osallistuminen voi toki olla valtiovallan pakkopullaa, mutta monille kyseessä on aito mahdollisuus rutistukseen, jolla ylittää itsensä. Nämä palvelut ovat monille mahdollisuus rakentaa arkea ja voimaantua – mahdollisesti myös päivän ainoa sosiaalinen kontakti. 

Toimiva asiakassuhde rakentuu muun muassa luottamuksen, turvallisuuden tunteen ja henkilökemioiden päälle. Siksi poikkeusolot osuvat poikkeuksellisen raskaasti heihin, jotka ovat jo pudonneet tai putoamassa yhteiskunnan tukiverkkojen ulkopuolelle: kun esimerkiksi työtoimintayksiköitä suljetaan, rutiinit ja asiakassuhteet horjuvat.

Yhteyden katkeamisella ja yksin jäämisen tunteella voi olla vakavia vaikutuksia. Siksi vaihtoehtoisten ratkaisujen etsiminen on äärimmäisen tärkeää

Hämeenlinnassa kuntouttava työtoiminta järjestetään nyt etänä

Sosiaali- ja terveysministeriö linjasi 8.4.2020, että kuntien tulee turvata sosiaalipalvelut etsimällä vaihtoehtoisia tapoja järjestää ne. Hämeenlinnassa huoli sosiaalisen kuntoutuksen ja kuntouttavan työtoiminnan asiakkaista oli herättänyt keskustelua jo ennen ministeriön linjausta, ja ratkaisua tilanteeseen olikin ryhdytty hakemaan yhdessä palveluntuottajien kanssa.

Hämeenlinnassa sosiaalista kuntoutusta ja kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään palveluseteleillä. Vaikka toiminta oli keskeytynyt poikkeusolojen vuoksi, palveluntuottajat olivat toivoneet voivansa pitää yhteyttä asiakkaisiin. Huoli yksin jäävistä oli vahvasti läsnä. Hämeenlinnan kaupunki saikin yhteydenottoja palveluntuottajilta samalla, kun kaupungissa pohdittiin ratkaisua tilanteeseen. 

Kun kerran kaupungin työntekijöiden työskentely oli siirretty etäyhteydelle heti korona-tilanteen alkaessa, heräsi kysymys, mikseivät etäyhteydet toimisi myös kuntouttavassa työtoiminnassa. Toimeen ryhdyttiin: Kaupunki muokkasi omaa toimintaansa etäohjaukseen soveltuvaksi ja neljä palveluntuottajaa vastasi tarpeeseen etäyhteydellä toteutettavalla palvelulla. Nyt Hämeenlinna tarjoaa sosiaalista kuntoutusta ja kuntouttavaa työtoimintaa etäyhteydellä sekä ryhmä- että yksilöohjauksena. Palvelutarjonnassa on muun muassa CV:n luomista, aikataulujen ja arjen hallintataitoja, taideprojekteja ja liikuntaa.

Poikkeusoloista syntyy myös toimivia käytäntöjä vastaamaan muuttuvaa palveluntarvetta 

Etäyhteydellä toteutettava toiminta on saanut niin positiivista palautetta sekä palveluntuottajilta että asiakkailta, että Hämeenlinnan kaupunki on päättänyt ottaa etänä tuotetun sosiaalisen kuntoutuksen ja kuntouttavan työtoiminnan osaksi varsinaista palvelusetelisääntökirjaa. Tätä myötä etätoiminta tulee olemaan pysyvä vaihtoehto palveluntarjonnassa poikkeusolojen jälkeenkin.

Työllistymisen kynnyksellä oleville henkilöille, joille sosiaalinen vahvistaminen ei enää ole avainaihe, etätoiminta voi hyvinkin olla itsenäisyyttä vahvistava tekijä. Etäyhteys voi myös toimia kynnystä madaltavana vaihtoehtona ja ensimmäisenä askeleena kohti rohkeampia kohtaamisia. Parhaassa tapauksessa etätarjonnalla pystytään tavoittamaan ihmisiä, jotka muutoin jäisivät saavuttamattomiin.

Hämeenlinnan tapaus osoittaa, että poikkeusoloissa voi syntyä myös uusia, aitoja vaihtoehtoja ja innovaatioita, jotka kestävät aikaa ja hyödyntävät teknologian kehitystä. Poikkeusolojen ratkaisujen ei siis tarvitse olla vain hätäisesti kasattuja purkkaratkaisuja. 

Jäämme mielenkiinnolla kuulostelemaan, mitä muita innovaatioita poikkeusolojen paineessa vielä pusertuukaan esille.

Kirjoittaja on Vaanan palvelupäällikkö Elisa Miettinen. Elisa on sosionomi (AMK) ja hän on toiminut useita vuosia kotiin vietävän ammatillisen tuen palveluohjaajana.

Viime viikolla kävi selväksi, että koronaepidemia tulee eskaloitumaan nopeasti. Koska kunta-asiakkaisiimme ja palveluntuottajaverkostoomme ympäri Suomen kohdistuu nyt kovaa painetta, on äärimmäisen tärkeää, että pystymme pitämään omat toimintomme ja järjestelmämme häiriöttöminä. Vaanalla otettiinkin nopeasti käyttöön ohjeistus laajempaan etätyöhön siirtymiseksi:

• Kaikkien työntekijöiden suositellaan työskentelevän kotoa, ellei toimistolle tulemiseen ole ehdotonta tarvetta
• Tarvittaessa työvälineitä siirretään kotitoimistolle, sillä etätyövaihe kestänee pitkään
• Asiakastapaamiset, koulutukset ja käyttöönotot ym. järjestetään etänä

Positiivista tilanteessa on se, että ohjelmistopalveluyrityksenä ja nykyisessä toimintamallissamme pystymme jo nyt hoitamaan käytännössä lähes kaikki työt etänä. Asiat saadaan hoidettua hyvin puhelinten ja muiden etäyhteyksien ansiosta myös meidän, asiakkaidemme ja verkostomme välillä.

Sataprosenttisen etäilyn uudet haasteet

Vaanalla etätyötä tehdään paljon jo ennestään, joten monet välineet ja tavat ovat tuttuja: Slack-viestintä, etäkokoukset Googlen tai Microsoftin työkaluja hyödyntäen, VPN-yhteydet kriittisiin järjestelmiin jne. 

Se, että koko toimisto on etätyömoodissa, on kuitenkin tiimityöskentelyn ja sosiaalisten kontaktien näkökulmasta eri asia kuin se, että edes puolet on samassa paikassa (toimistolla). Koska Vaanalla työskentelyn on tarkoitus olla mahdollisimman itseohjautuvaa, se tarkoittaa, että jokaisen vaanalaisen tulisi pystyä pitämään itsensä riittävän hyvin kartalla myös muiden tekemisestä, jotta oman tekemisen johtaminen on mahdollista. Miten tämä tapahtuu?

Entistä selkeämmät prosessit, roolit ja tavoitteet

Etätyömoodissa on tärkeää, että kaikilla on selkeät tavoitteet ja roolit, ja että prosessit (mitä teen; miten päätetään, mitä tehdään jne.) ovat mahdollisimman hyvin määriteltyjä. Olemme joutuneet hiomaan näitä asioita paljon viime kuukausina, kun tiimi on kasvanut lähelle kahtakymmentä ja olemme mm. siirtäneet koko tuotekehityksen sisäiseksi toiminnaksi.

Selkeyttämisen varaa on toki vieläkin – tällä viikolla omalla to do -listallani onkin mm. määrittää kehitysaskeleita vuoden alussa käyttöönotetulle Objectives and Key Results -tavoitekehikolle, jotta tiimit pääsevät päivittämään omia tavoitteitaan seuraavien kuukausien ajalle. Jos nimittäin kakkoskvartaali vietetään suurimmaksi osaksi etänä, hyvin mietityt ja selkeät tiimikohtaiset tavoitteet nousevat arvoon arvaamattomaan.

Viestimisen kynnys matalalla

Etätöihin siirtymisessä ainakin minua harmittaa se, etten pääse yhtä luontevasti vaihtamaan kuulumisia ihmisten kanssa – jutustelu kun on minusta oikeasti tärkeä osa tiimien pulssilla pysymistä. Ainakin kehittäjätiimimme päätti taklata tätä ongelmaa kokeilemalla uudestaan Mumblea, jota käytettiin jo aiemmin kommunikointiin etänä olleen konsulttitiimin kanssa. (Mumble on “push-to-talk” ääniyhteys, jossa voit nappia painamalla esim. puhua muulle tiimille kysymyksen, mikä saa aikaan fiilistä samassa huoneessa olemisesta.) 

Olen myös toivonut, että kuulumisia jaettaisiin normaalia alemmalla kynnyksellä, ja jos on yhtään semmoista tuntua, ettei ole oikein kartalla jostakin asiasta, niin asian ottaisi nopeasti esiin. Voi olla, että tarvitsemme #random ja #lunch -kanavien lisäksi tähän vielä uusiakin keinoja.

Kaikki mukana kielestä riippumatta

Yksi mahtavista jutuista Vaanalla on se, että meillä on töissä monia, joiden ensimmäinen kieli on muu kuin suomi. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että yleisillä viestintäkanavilla viestit kulkevat englanniksi, mutta suomea ja ruotsia käytetään tietysti edelleen asiakkaiden kanssa, yksityisviesteissä ja toimistohöpöttelyssä. 

Riskinä tällaisessa etätyötilanteessa on, että koska Slackin yleisten kanavien virallinen kieli on englanti, niin “epävirallinen”, matalan kynnyksen omalla kielellä tapahtuva höpöttely voi helposti valua kokonaan yksityisille Slack-kanaville, jolloin näiden keskustelujen olemassaoloakaan on vaikea havainnoida. Toimistollahan keskustelu on helppo vaihtaa englanniksi ja siten mahdollistaa kaikkien liittyminen mukaan, mutta “yksityiskanavan lähistölle” ei ole mahdollista tulla hengaamaan. Meillä onkin ehdotettu, että sosiaalisten kontaktien ylläpitämiseksi järjestäisimme esimerkiksi päivittäisiä “etäkahvitaukoja”, joita moni muukin firma näkyy nyt kokeilevan.

—

Dramaattisesta tilanteesta huolimatta etätyössä on tietysti myös joitakin mahdollisuuksia: työmatkoihin ei kulu aikaa, ja avotoimistotyöskentelyyn sisältyviä häiriöitä on vähemmän (toki nämä saattavat korvautua kotitoimiston häiriöillä…). Sekin lienee mahdollista, että etätyön lisääntymisellä saadaan itse asiassa pidettyä kausi-influenssa-aallon vaikutukset pienempänä. Uusien työtapojen käyttöönotto voi parhaassa tapauksessa mahdollistaa myös pysyviä parannuksia organisaation kommunikaatioon, tai muiden kehitysprojektien harppaamista eteenpäin.

Mitä haasteita etätyöhön kokonaan siirtyminen on teillä aiheuttanut? Mitä ratkaisuja olette keksineet?

Kirjoittaja on Vaanan toimitusjohtaja Matti Parpala. 

Perjantai 13. päivä syyskuuta jäi mieliimme päivänä, jolloin Vaanan asiantuntijat pääsivät konkreettisesti kokemaan kansainvälisiä tuulahduksia britannialaisesta sosiaali- ja terveysalasta.

Vaana on tunnustellut kansainvälisiä mahdollisuuksia jo hetken, mutta nyt syyskuussa pääsimme ensimmäistä kertaa tutustumaan yhteistyötahon kanssa kasvotusten ja pohtimaan mahdollisia ulkomaisia kumppanuuksia entistä enemmän.

Vaanan opintomatka kohdistui Lontoon Greenwichiin, missä tutustuimme paikallisen lasten ja perheiden toimintakeskuksen (children’s center) toimintaan ja pyörittämiseen. 

Kiinnostava tapa tuottaa palveluita: lasten ja perheiden päiväkeskus

Lasten ja perheiden päiväkeskus konseptina ei ole tuttu suomalaisille, eikä meillä ole suoraa vastinparia tällaiselle taholle. Lapsiperheet ovat Lontoossa oikeutettuja hakeutumaan asiakkaiksi, kun lapsi on syntynyt. Perheet saavat käyttää aktiviteetteja siihen saakka, kunnes lapsi täyttää viisi.

Keskuksen toiminta pitää sisällään ajatuksia suomalaisista neuvolapalveluista, perhekahviloista ja -puistoista sekä erillisistä lapsille ja perheille tarjotuista yksityisistä palveluista, kuten vauvauinnista, muskarista, perheliikuntatunneista ja imetystukiryhmistä. Suomessa jokainen edellä mainittu palvelu tuotetaan omissa paikoissaan ja perheet liikkuvat palveluiden piiriin omien tarpeidensa mukaan. 

Iso-Britanniassa perhekeskus pitää sisällään kaikki edellä mainitut palvelut sekä tarjoaa toimitilat palveluiden ylläpitoon. Keskuksen toimintaa ohjaa varhaiskasvatuksen, lastensuojelun sekä perhetyön ammattilaisia. Päiväkeskus ei varsinaisesti ole päiväkotitoimintaa mutta toimii koulun ja päiväkodin tiloissa ja tiiviissä yhteistyössä varhaiskasvatuksen strategian kanssa.

Päiväkeskuksen tarkoituksena on toimia perheen kanssa terveen ja turvallisen kasvatustyön partnerina ja mahdollistaa lapsen sujuva siirtyminen koulutielle. Itse asiassa toiminnasta pidetään sen verran paljon, että perheet usein pyytävät, että lapset voisivat jatkaa aktiviteettien parissa vielä viiden ikävuoden jälkeen. Perheiden koko sosiaalinen verkosto saattaa olla täysin perhekeskuksen varassa, joten toimintaa jäädään kovasti kaipaamaan lapsien kasvettua. Lapsiperheet, jotka hakeutuvat tuen piiriin, ovat toimintaan erittäin tyytyväisiä. 

Keskuksen toiminta on julkisrahoitteista. Osa keskuksen aktiviteeteista on talon oman henkilökunnan ylläpitämää toimintaa, mutta osa on ostettua yksityistä palvelua. Perhekeskus toimii palveluiden tilaajana ja tarjoaa palveluita kuntalaisille. Sen sijaan, että kuntalainen etsiytyy yksittäisten palveluntuottajien luo, tuottaja matkustaa heidän luokseen keskukseen.

Holistinen palvelumalli

Central Greenwich Children’s Centralin palvelumallia lontoolaiset kollegat kuvailevat holistiseksi malliksi: päiväkeskuksella on kuukausittaisin vaihtuva ohjelmisto, se laaditaan yhdessä perheiden kanssa ja se keskittyy koko perheen tarpeiden täyttämiseen, eikä pelkästään esimerkiksi yksittäisen perheen jäsenen, lapsen oirehdintaan. Vuosittainen kysely tuottaa tuloksena seuraavan kalenterivuoden aktiviteettiohjelman, joka muuttuu aina hieman kuukausittain.

Holistinen palvelumalli tukee perheiden tarpeita ja helpottaa perheitä hakeutumaan tuen piiriin. Kun palvelut ovat kaikki yhden katon alla ja keskus lähellä kotia, palveluiden piiriin löydetään paremmin. Lasten toiminnan lisäksi tiloissa toimii erilaisia tukiryhmiä, liikuntaharrastusta ja perheen kanssa yhdessä tehtävää leikkiohjelmaa.  

Kohti yhdenvertaisia sote-palveluita

Tutustuimme kahteen keskeiseen Greenwichin toimintakeskukseen. Kummassakin keskuksessa pääsimme tutustumaan ja keskustelemaan alan tekijöiden kanssa.

Oli hienoa huomata kuinka yhdenvertaisuus näkyy arjessa konkreettisesti: paikalliset asiantuntijat pohtivat yhteen ääneen, että heidän tulisi toiminnassa ottaa vielä enemmän huomioon erilaisia perhemalleja, kuten homopareja, LGBTQ-yhteisöä ja esimerkiksi perheitä, joissa vanhempina toimivat muut kuin biologiset vanhemmat. Tällaista keskustelua kaipaisimme näkyvämmin myös sote-kentällemme koti-Suomeen.

Nyt kun varsin laajassa keskustelussa on suuri huoli Suomen tulevaisuudesta ja huoltosuhteesta, voimme esitellä tähänkin mallia Iso-Britanniasta. Lasten ja perheiden toimintakeskuksen yhtenä painopisteenä on vanhempien jaksaminen, elämänhallinnan parantaminen ja terveys.

Palvelukartassa ei ole siis pelkkää vauva keskiössä -touhuilua, vaan myös harrastustoimintaa vanhemmille: sillä välin, kun aikuiset harrastavat esimerkiksi Zumbaa, lapsille järjestetään omaa toimintaa. Keskitetty palvelumalli luo turvaa ja yhteisöllisyyttä, ja tämän kaltaista toimintamallia voisi vahvistaa myös Suomessa. 

Kipeät aiheet esille

Ilta alkoi jo häämöttämään, oli aika pakata tavarat ja lähteä kotiin viikonlopun viettoon. Vessassa käydessä vastassa oli varsin dramaattinen näky näin suomalaisen näkökulmasta. Seinät tarjoilivat sisältöä, jollaista ei useimpien suomalaisten terveyskeskuksien wc-tiloista löydy. Julisteita ja tiedotteita kansalaisten vaikeista, kipeistä aiheista: Jos pelkäät partneriasi, soita meille. Naisten sukuelinten silvonta on pahoinpitelyä. Koetko muslimivastaista vihaa? 

Greenwichin kaupunginosan yksi merkittävimmistä alueellisista haasteista ovat kaduilla ja kotona tapahtuva väkivalta. Tämä haaste on tunnistettu, ja keskustelu aiheesta halutaan pitää tapetilla näkyvästi. Wc-tilat ovatkin aiheelle hyvä foorumi: henkilön oma tila, jossa jokainen pystyy arvioimaan rauhassa oman avun tarvettaan ja muiden katseilta piilossa ottaa yhteystietoja ylös rauhassa. 

Perheväkivalta on meille suomalaisille varsin kipeä ja vaiettu aihe vielä tänäkin päivänä. Suomessa terveyskeskuksien käytävien seinillä koristaa hillitty ilmoitustaulu, josta pieniä lappuja tihrustaen on selviteltävä itse mihin kannattaisi soittaa. Internet on korvannut meillä luonnollisesti varsin tehokkaasti julisteiden tarpeen, mutta samalla saattanut kipeät aiheet ehkä pois päivittäisistä polttavista aiheista, ellei joku aloita asiasta näkyvän keskustelun sosiaalisen median foorumeilla. 

Väkivallan tekijöille ja uhreille Suomessa on varsin kattavia tukitoimintoja, vaikka turvakotien vähäinen määrä onkin saanut paljon kritiikkiä. Suomen kokoisessa maassa tulisi Istanbulin sopimuksen mukaan olla 500 ensi- ja turvakotia – ja tällä hetkellä niitä on siitä noin neljännes. Yksistään Helsingin ja Espoon alueella, jossa yhteensä asuu noin 900 000 asukasta, on vain kolme turvataloa ja 12 000 lasta ja naista jäi vaille turvakotipaikkaa vuonna 2017.

Julisteet julkisten tilojen seinillä ja yleisesti katukuvassa ovat suuremmassa roolissa isobritannialaisessa kulttuurissa kuin Suomessa. Julisteilla, pamfleteilla ja paperisella medialla on jalansija edelleen voimakkaana kulttuurissa, ja tämä on erityisen hyvä niillä Lontoon alueilla, joissa pienituloisimmilla perheillä ei ole varaa muun muassa internetyhteyteen tai älypuhelimeen. 

Kansainvälistyminen ja tutustuminen eri maiden toimintatapoihin on aina hyvä muistutus itselle siitä, mitkä asiat meillä kotimaassa toimivat ja mitkä eivät. Kansainvälisten suhteiden ylläpitäminen ja synnyttäminen on tärkeää, sillä näkökulmia, ajatuksia sekä parhaita käytänteitä on hedelmällistä jakaa maiden välillä.

Oli hienoa nähdä miten hienosti Iso-Britanniassa otetaan vähemmistöt huomioon palvelusuunnittelussa ja -muotoilussa, kuinka vaikeita aiheita pidetään keskustelussa yllä ja kuinka tämänkaltaista toimintakeskusta ylipäätään pyöritetään. Paljon on meillä opittavaa, mutta toki myös annettavaa. 

Tämän tekstin on kirjoittanut Vaanan senior designer Tea Dickman. Teksti perustuu kirjoittajan, palveluasiantuntija Elisa Miettisen ja kansainvälisen liiketoiminnan asiantuntija Kemal Ahsonin kokemuksiin.

Tämä Vaanan yhteiskuntasuhdepäällikön kirjoittama artikkeli on julkaistu alun perin Kauppalehden Debatti-palstalla 23.9.2019.

Kun palvelusetelilainsäädäntö astui voimaan noin 10 vuotta sitten, kuka olisi uskonut, että arvoseteleistä muodostuisi lopulta yksi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen keskeisimmistä välineistä. Vuosien kokemuksista ja yhteistyöstä luulisi tähän mennessä syntyneen toimiva monituottajamalli, jonka oheen syntyneestä tietovarannosta voisi ammentaa vaikka muihinkin sote-uudistuksen kynnyksellä oleviin maihin.

Osittain syntyikin. Kehitettävää tosin näyttäisi olevan vielä, sillä vuoropuhelu ja tiedonkeruu vaikuttavat takkuavan monin paikoin vuosikymmenenkin jälkeen.

Elokuussa julkaistun selvityksen mukaan kunnissa on heikosti selvitetty palvelusetelin käyttöönoton vaikutuksia palveluiden saatavuuteen, laatuun tai kunnan talouteen. Tieto nostaa esille monta huolta, etenkin kun taloudellinen argumentti on yksi palvelusetelikeskustelun yleisimmistä.

Jotta saamme kasaan kestävän sekä tulevaisuuden tarpeita palvelevan monituottajamallia hyödyntävän palvelujärjestelmän, tarvitsemme siitä luotettavaa, jatkuvaa ja yhdenmukaista tietoa. Kymmenen vuoden jälkeen tiedosta ja hyvistä kokemuksista ei pitäisi olla puutetta. Yhdenmukaisten vaikuttavuusarvioiden puute yhdistettynä katkonaiseen vuoropuheluun tuottajien ja järjestäjien välillä on omiaan aiheuttamaan epäselvyyksiä. Yksi esimerkki näistä on palvelusetelin arvo.

Palvelusetelin arvon määrittämisen ja toimivan monituottajamallin ytimessä on, että kunnissa ymmärretään itse tuotettujen palveluiden kustannusrakennetta ja ollaan valmiita käymään keskustelua paikallisten palveluntuottajien kanssa. Jos esimerkiksi palvelusetelin arvo päätetään määrittää liian pieneksi, voi käydä niin, että yrityksiä tai järjestöjä ei ilmaannu tuottamaan palveluja lainkaan.

Kunnissa palvelusetelin arvo tulisi määrittää vastaamaan kunnan omia tuotantokustannuksia – tai säästöjä tavoiteltaessa enintään hitusen alle omien tuotantokustannusten. Jatkuva palvelusetelikustannusten arviointi ja setelin arvon korjaaminen yhdistettynä järjestelmälliseen laadunvalvontaan on askel kohti toimivaa, kustannustehokasta ja hallittua monituottajamallia.

On tärkeä muistaa, että säästön ei tulisi olla päällimmäinen syy järjestää palveluita palvelusetelillä, vaan syyn tulisi olla ennen kaikkea kuntalaisten laadukkaiden ja oikea-aikaisten palveluiden turvaaminen. Palvelusetelin kaltaiset välineet mahdollistavat nopeatkin korjausliikkeet ja paikallisen palvelutuotannon hyödyntämisen koko laajuudessaan, kun järjestäjällä on tarvittavat työkalut.

Palveluseteli olisikin syytä jatkossa nähdä tiedolla johtamisen välineenä. Tämä on mahdollista jo nykylainsäädännön puitteissa ja jo kartutettujen kokemusta pohjalta, sillä kunnilla ja tuottajilla on hurja määrä hajallaan olevaa tietoa aiheesta. Tämä tieto ja osaaminen tulee viimeistään nyt saattaa yhteen ja päättäjien käsiin yhdenvertaisen palvelujärjestelmän varmistamiseksi.

Välillä on syytä istua saman pöydän ääreen. Monituottajamalli ei voi toimia ilman kuntarajat ylittävää yhteistyötä, sujuvaa tiedonkulkua ja jatkuvaa dialogia.

Olli-Juhani Piri

Yhteiskuntasuhdepäällikkö

Vaana Oy

Kauppalehti / 23.9.2019

Tätä kirjoittaessani on kesän yliopistoharjoittelusta kulunut reilu kaksi kuukautta. Aika ja koko kesä on kulunut kuin siivillä töitä tehdessä, ja kohta on aika palata takaisin koulun penkille. Millaista harjoittelu Vaanalla on sitten ollut?

Ennen harjoittelua en tiennyt Vaanasta oikeastaan mitään, enkä tiennyt palveluseteleistäkään sen enempää kuin mitä opiskeluissa ja mediassa on sivuttu sote-uudistuksen yhteydessä. Kesän aikana olen oppinut yhtä sun toista, niin sotesta alana kuin työelämästä yleensäkin.

Vaanalla ehdottomasti parasta on työkaverit ja hyvä fiilis. Täällä en ole tuntenut hetkeäkään olevani vain harjoittelija. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien olen ollut kuin kuka tahansa vaanalainen. Toimistolle saa tulla juuri sellaisena kuin on, ja työn lomassa on täysin ok olla hauskaa. Työkaverit ovat opettaneet taukojumpan tärkeyden sekä sen, että päivä on parasta aloittaa huonolla vitsillä. He ovat myös rohkaisseet olemaan mukana mahdollisimman monessa ja halunneet ahkerasti näyttää, mitä heidän päivittäisiin työtehtäviinsä kuuluu.

Kuten aiemmin mainitsin, eivät tietoni Vaanasta olleet kummoiset ennen harjoittelua. Vaana on teknologiayhtiö, joka tekee työtään suurella sydämellä ja äärimmäisen kokonaisvaltaisesti. Vaanalla pidetään huolta siitä, että yhteistyö sujuu ongelmitta niin kuntien, palvelutuottajien kuin loppuasiakkaidenkin kanssa. Vaana ei vastaa ollenkaan sitä hyvinkin stereotypistä kuvaa, mikä useimmilla on teknologiayhtiöistä. Vaana tekee kaiken lisäksi mielestäni tärkeää vaikuttamistyötä sekä tutkimusta alalla. Arvostan suuresti, että Vaanalla on tahto tehdä valinnanvapaudesta ymmärrettävää ihan tavan kansalaiselle, mutta samalla toimia arvokkaana tietolähteenä myös viranomaisille ja muille terveysalan toimijoille.

Työtehtäväni harjoittelun aikana ovat olleet vaihtelevia, ja olen saanut itse vaikuttaa niihin hyvinkin paljon. Kesän aikana olen tehnyt niin asiakaspalvelun hyvin monipuolisia ja välillä haastaviakin tehtäviä kuin myös viestinnän tehtäviä. Erityisesti olen pitänyt erilaisista viestinnän ja markkinoinnin tehtävistä. Toiveenani oli, että voin harjoittelussani kartuttaa taitoja, joita tarvitsee työelämässä, ihan sama minne oikeastaan edes satun suuntautumaan urallani. Minulle oli myös tärkeää, että työskentelystäni jää jokin konkreettinen jälki tulevaa työelämää ajatellen. Sen takia olen erittäin kiitollinen, että pääsin esimerkiksi mukaan OmaVaanan käyttöohjeen kirjoitusprojektiin sekä tekemään Vaana.fi-nettisivustoa.

Mitä hyötyä harjoittelusta sitten on ollut ja todennäköisesti tulee myös tulevaisuudessa olemaan? Harjoittelu vahvisti tulevia suunnitelmia opiskeluiden suhteen, joten tiedän ainakin, että toistaiseksi olen oikealla reitillä. Ymmärsin harjoitteluni aikana vielä paremmin, kuinka tärkeää omanlaisensa opiskelupolun rakentaminen on ainakin näin yhteiskunnallisella alalla. Tulevaisuudessa on helpompi erikoistua ja olla asiantuntija, kun sille on pohja jo opiskeluajoilta.  

Ehdin kesän aikana kartuttamaan ja kehittämään myös ihan konkreettisia työelämätaitoja. Vaanalla pääkieli on englanti, jonka myötä englanti sujuu aikaisempaa soljuvammin, ja olen oppinut paljon alan keskeistä englanninkielistä sanastoa kesän aikana. Harjoittelun aikana olen oppinut käyttämään useita eri tietojärjestelmiä, joiden taitamisesta on hyötyä varmasti myös tulevaisuudessa. Pitkään kodintekniikkaliikkeessä työskennelleenä oli myös virkistävää kokea toisenlainen työympäristö ja oppia taas lisää työelämästä.

Harjoittelun myötä on stereotyyppinen kuvani teknologiayhtiöistä avartunut. Yksityinen teknologiayhtiökin voi olla sydämeltään hyvä. Suomen sosiaali- ja terveysala tarvitsee Vaanan kaltaisia tekijöitä, jotta voidaan vastata monipuolisesti kansalaisten alati kasvavaan palveluiden tarpeeseen ja kysyntään. Vaana on osoittanut, että yksityisen ei aina tarvitse olla sosiaali- ja terveyspalveluiden kentän pahis.

Tulevaisuuden työurallani toivon voivani työskennellä yhtä hyvässä työympäristössä kuin Vaana. Toistaiseksi tuntuu, että haluaisin ehdottomasti jatkaa saman aihepiirin parissa niin opiskeluissani kuin tulevassa työelämässäkin. Haaveissani olisi päästä joskus tekemään asiantuntija- ja lainvalmistelutehtäviä sosiaali- ja terveydenhuollon ja sosiaalipolitiikan parissa.

Tämän tekstin on kirjoittanut Vaanan yliopistoharjoittelija Liinu Inkeroinen.

Artikkeli on julkaistu Hoiva & Terveys -julkaisussa 4.6.2019.

Valinnanvapaus- ja palvelusetelijärjestelmään erikoistuneen Vaanan toimitusjohtaja Matti Parpala sanoo Hoivalle ja Terveydelle, että nykyinen laki on pitkälti ihan toimiva, sillä se mahdollistaa hallitun monituottajamallin, jolla voidaan täydentää järjestäjän omaa tuotantoa. Jo varsin pienillä muutoksilla voidaan Parpalan mukaan saada toimivampi palvelusetelijärjestelmä.

Hallitusohjelmaan on kirjattu monia parannuksia sosiaali- ja terveyspalveluihin, kuten seitsemän päivän hoitotakuu, jota aiotaan parantaa esimerkiksi lääkäreiden määrää lisäämällä. Hoitotakuun täyttyminen vaatii kuitenkin suurta rakenteellista muutosta, jossa otetaan huomioon koulutettujen lääkäreiden määrä sekä työpaikan houkuttelevuus

– Vaikka tavoite on hyvä, niin järjestelmä vaatii suurta systeemistä muutosta, jos esimerkiksi hoitotakuuta halutaan kiristää. On melko epätodennäköistä, että asia tapahtuu tämän hallituskauden aikana. Palveluseteli voi olla instrumentti, jolla voidaan taata hoitotakuun täyttyminen nopeammin, Parpala sanoo.

Parpala nostaa neljä asiaa, joita hallitus luultavasti joutuu miettimään palvelustelijärjestelmän uudistamista koskevan valmistelun aikana.

Järjestelmän laajennus

Parpala ehdottaa, että palvelusetelijärjestelmää laajennettaisiin koskemaan myös ennaltaehkäisevää toimintaa, jota ei tällä hetkellä lasketa sote-palveluiksi. Rajaus sote-palveluista poistettaisiin ja kunnat ja maakunnat saisivat itse päättää, mihin palveluihin palveluseteliä haluavat käyttää. Parpalan mukaan palveluseteleiden käyttöä varhaiskasvatuksessa kannattaa miettiä myös laajemmin.

Tavoitettavuus ja yhdenvertaisuus

Hallitus joutuu pohtimaan, tulisiko palvelusetelijärjestelmää yhdenmukaistaa niin, että kaikissa kunnissa tai maakunnissa on mahdollisuus yhdenvertaisiin palveluihin, Parpala sanoo.

Hallitus saattaa esimerkiksi pohtia onko tärkeämpää, että kaikilla on yhdenvertaiset palvelut riippumatta siitä missä asuu vai onko tärkeämpää, että kaikki maakunnat saisivat itse suunnitella järjestämis- ja tuotantostrategiansa. Ensimmäinen vaihtoehto on Parpalan mukaan asiakkaan ja tuottajan näkökulmasta selkeämpi, mutta toinen vaihtoehto saattaa olla julkistalouden kannalta parempi.

Setelin arvo: Bonus-sanktio-malli

Jo nykyisen lainsäädännön puitteissa on kokeiltu, voisiko palvelusetelin arvo muuttua: jos laatu on hyvä, setelin arvon päälle voi saada bonusta, ja jos laatu jää todella huonoksi alueen keskiarvosta, niin silloin arvo voisi olla hieman vähemmän. Yhdenmukaisuuden näkökulmasta olisi Parpalan mukaan hyvä, että malli kirjattaisiin lakiin, vaikka se on helppo toteuttaa jo nykyisen lainsäädännön puitteissa.

Tekniset muutokset

Parpala ehdottaa, että jatkossa sote-palveluntuottaja voisi rekisteröityä palveluntuottajaksi ilman erillistä sopimusmenettelyä joka kunnassa tai maakunnassa. Mikäli byrokratiaa helpotettaisiin, olisi kunnilla ja maakunnilla helpompi löytää palveluntuottajia.

Asiakasmaksulaki jäi auki edellisen hallituksen erotessa. Parpala sanoo, että luultavasti on otettava huomioon, mikä on sen suhde palvelusetelilainsäädäntöön jatkossa: halutaanko, että kaikissa palveluissa koko maassa on sama asiakasmaksu, ja onko asiakkaan mahdollista jatkossakin ottaa suurempi omavastuu halutessaan kattavampaa tai muuten erityistä palvelua.

Artikkelin on toimittanut Jonna Waddington, ja artikkeli on julkaistu sote-päättäjille suunnatussa Hoiva & Terveys -julkaisussa 4.6.2019.