Vammaispalveluiden uudet tuulet

Kesäkuussa Helsingissä järjestettiin Palvelutili Oy:n (nyk. Vaana) palvelusetelipäivä, jossa kiinnostuneet pääsivät kuulemaan ja keskustelemaan ajankohtaisista asioista vammaispalveluiden järjestämiseen ja palveluseteleihin liittyen. Puheenvuoroja pitivät niin Invalidiliiton ja THL:n kuin kuntien ja palveluntuottajan edustajat. Kuntien ja palveluntuottajien edustajien kokemuksista palveluseteleistä vammaispalveluissa olemme kirjoittaneet täällä.

Tilaisuuden aluksi kuultiin Invalidiliiton terveyspoliittisen asiantuntijan Riitta Saksasen esitys vammaispalveluiden järjestämisestä sote-uudistuksen näkökulmasta. Soten järjestämisrakenteen uudistaminen on myös lainsäädännöllisesti suuri kokonaisuus, sillä asiaan vaikuttavat maakuntalaki, laki sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä, laki sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta sekä laki asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollosta. Useita ratkaisua vaativia kysymyksiä on yhä auki, ja uudistuksen vaikutus asiakkaalle on monitahoinen. Palveluntuottajan rooli hoitopolun onnistumisessa tulee myös korostumaan.

Miten vammaispalvelut sitten tulevaisuudessa järjestetään? Kun asiakkaan käyttämässä sote-keskuksessa huomataan palveluntarve, joka kuuluu maakunnan liikelaitokselle, asiakas ohjataan liikelaitokseen. Liikelaitoksessa asiakkaan tilanteeseen tutustutaan ja hänelle tehdään palvelutarpeen arviointi. Sosiaalipalvelut tulevat siirtymään pääosin näihin liikelaitoksiin, joissa tehdään jatkossa ne vammaispalveluihin liittyvät tehtävät, jotka nyt tehdään kunnissa. Tavoitteena on, että tehtäisiin kerralla oikeita ratkaisuja, jotta säästettäisiin paitsi kustannuksia, myös ennen kaikkea voitaisiin huomioida asiakkaan yksilöllinen tilanne. Arvioinnin jälkeen laaditaan asiakassuunnitelma. Palveluita voidaan teettää joko asiakassetelin tai henkilökohtaisen budjetin kautta tai omana tuotantona, mutta asiakkaalla on myös oikeus kieltäytyä niistä. Yleisöä mietitytti myös, miten asiakkaan tilan muutosten ennakointi onnistuu, jos hallintopäätöksiä tehdään vain yksi. Onko riskinä ylibudjetointi? Budjettien ylityksiä tulee kunnissa jo nyt, mutta maakunta ei voi kunnan tavoin ottaa lainaa.

Tärkein tekijä koko prosessissa on asiakkaan ohjaus ja neuvonta, jonka merkitys korostuu valinnanvapauden myötä, sillä asiakkaan on saatava riittävästi tietoa. Riskinä on myös, että palveluntuottajien vähäisen määrän takia markkinoilla ei ole valinnanvaraa. Henkilökohtaisen budjetin järjestämisessä on paljon muutoksia verrattuna nykyiseen järjestelmään, joten pilotointi on hyvä toteuttaa suurella kokeilujoukolla.

Uudistuva vammaislainsäädäntö

THL:n erityisasiantuntija Sanna Ahola puolestaan kuvaili osallistujille uudistuvan vammaislainsäädännön tilannetta. Vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhdistäminen toisiinsa on ollut jo useassa hallitusohjelmassa. Yhdistäminen on nyt työn alla. Hallitus on tehnyt linjauksen, jonka mukaan vammaispalveluihin on tehtävä 60 miljoonan euron säästöt. Säästöehdotuksia haettiin selvitysmiehen kanssa, ja toimenpiteet saatiin kohdistettua pitkälti rakenteisiin: keinoina ovat esimerkiksi invalidivähennyksen poistaminen ja kuljetuspalveluiden yhdistäminen. Lausunnoista saatu palaute on ollut valmistelun pohjana.

Tausta-ajatuksena uuden lainsäädännön laatimisessa ovat olleet vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus, osallisuus ja osallistuminen. Tilannetta hieman monimutkaistaa muun muassa sote-uudistuksen samanaikaisuus, sillä esimerkiksi lain soveltamisala määritellään maakunnan kautta. Samoin yhtä aikaa ovat kesken myös mm. valinnanvapauslaki ja asiakasmaksulainsäädäntö. Vammaislainsäädännön kokonaisuudistuksen tavoitteena on erityislaki, joka koskee yhdenvertaisesti eri vammaryhmiä. Ongelmia aiheuttavat lakien keskinäiset suhteet. Kun henkilö on tilanteessa, jossa täyttää nykyisen vammaispalvelulain mukaisen ympärivuorokautisen palveluasumisen kriteerit, voiko kunta myöntää samat palvelut maksullisina sosiaalihuoltolain perusteella? Osaan lain määrittelemistä palveluista on subjektiivinen oikeus. Tärkeimpiä on valmennus ja tuki, jota vammaisella henkilöllä on oikeus saada esimerkiksi elämän muutostilanteissa, päätöksenteossa tai muussa tavanomaisessa elämässä suoriutumisessa, johon henkilökohtainen apu on rinnastettavissa. Vaikka tämän subjektiivisen avun toteuttaminen onnistuu monella tavalla, niin tämä vaatii resursseja, ammattitaitoa ja moniammatillista yhteistyötä, eikä tästä voi mennä siitä, missä aita on matalin, Ahola korostaa.